Inhoan sunnuntai-päiviä. Ja tätä sunnuntaipäivää varsinkin sen takia, että ;

- päätin hieman olla juhlatuulella idiootti ja keksin mahtavaa tekemistä sunnuntai-iltapäivälle. Ja nyt olen nukkunut tuossa pari tuntia ja ihan kamala olo. Watch out, alcoholism, i'm coming.

- ei ole muuta tekemistä kun lukea kokeisiin ( jota en ole tehnyt, hupsis)

- ei ole muuta tekemistä kun katsella jotain harper's islandin jaksoja. True bloodin toka kausi on jo katsottu loppuun ja kaikkien muiden ohjelmien jaksot on jo katsottu, tosin Greyn anatomiaa en suostu katsomaan etukäteen.

-J otti yhteyttä. Ei vittu. Eihän tässä olla edes yritetty epätoivoisesti päästä eroon muistoista ja niistä hemmetin haavoista, jotka mulle jäi sen seurauksena. Enhän mä ole kuin ruikuttanut säälittävänä kavereilleni vaikka mun pitäisi olla se vahva ihminen meistä. Ja siitä on jo jumalauta pari kuukautta. Mitä pitäisi sanoa ihmiselle joka petti, särki, satutti ja jätti kun se laittaa sinulle jossain mesessä " mitä kuuluu?" Siitä seuraa typerää jutustelua siitä miten on oltu taas viihteillä ja pitäisi rajoittaa.

- Koska ei ole mitään tekemistä, alkaa se pakonomainen yhteydenotto sukulaisiin/ perheeseen. Ei, en ole suuttunut mistään, joo tulen käymään kahvilla joku päivä. Kun ei jaksa kiinnostaa.

- Ketään kaveriakaan ei näkyile missään. Vietin molemmat yöt viikonlopusta kavereilla.

-Mulla on oikeasti ihan kamala darra.

- Kaverini J & J on olleet nyt kuukauden yhdessä ja alan taas miettimään että hei, miksei mulla ole ketään.

Alan googlettamaan hysteerisena Ed Westwickiä ja George Craigia ja ehkäpä  The kooksejakin.

Öitä,

-Clumsie

 

" you watch me bleed."