En jaksa en jaksa en jaksa en jaksa en jaksa .

No ainakin yksi hyvä juttu tässä on tulossa : Bring me the horizon @ nosturi 14.10. ELI KUUDEN PÄIVÄN PÄÄSTÄ.

mutta on tässä sellastakin, että Iskällä on masennus. Äitin kanssa on välit niin huonona etten viitsi edes kertoa.

JA. Nyt vielä tämäkin. Ihminen, joka ei halunnut olla missään tekemisissä mun kanssa että voisi olla tyttöystävänsä kanssa, se joka sanoi mulle rakastavansa, se jolle en ollut edes i-kirjaimen arvoinen sanoi mulle että sillä on ikävä. 

mitä vittua? 

Jaoin tämän asian kavereideni kanssa. Kaikilta tuli sama kysymys. Onko mulla ikävä? En tiedä. On. Ehkä. En ole varma.   EI.  Siitä mä olen nimittäin varma että sen ihmisen kanssa mä en halua mitään muuta kun satunnaista jutustelua mesessä sun muualla. Enkä muuten enään ikinä ala kaukosuhteisiin.

Feilasin sitten taas kouluasiatkin. Koeviikko on tähän asti ollut pelkkää alamäkeä ja nyt en sitten saanut työharjoittelupaikkaa. Ihanaa.

Ja koko ajan mulla on sellainen olo, että ne lähimmät ihmiset tässä ympärillä kääntää vaan selkänsä kun yritän päästä huolistani edes yhdeksi sekunniksi. Eilen aloin jo miettiä pitäisikö palata takaisin vanhoihin tapoihin. Voin vaan sanoa, että ne tavat ei olleet hyviä tai terveitä yhtään millään lailla.

En tiedä. Kyllä mä tästä jotenkin nousen ylös.

"In a city of fools I was careful and cool
But they tore me apart like a hurricane.
A handful of moments
I wish I could change but I was carried away."