Tässä onkin ihan reippaasti aikaa valitella taas asioita, kun oottelen kaveria kyläilemään.
Voisin toisaalta katsella Skinsiä. Omistan kaikki kolme kautta ja rakastan Effyä ja Freddietä, mutta jaa. En jaksa. Toisaalta yritin piristää itseäni jo laittamalla mun ihkaihanat piristyskamppeeni päälle, eli Topshopin (liian kalliin) ruutupaidan, wetlook legginsit, babycakesin printtipaidan, pehmosukat sekä pinkit nörttilasit. Eikä tästä tule yhtään mitään. Tulee vaan Uk vaihteeksi mieleen, mikä ei ole hyvä sillä mulla on ihan järjetön koti-ikävä taas vaihteeksi.
Eilen sain ihan mahtavan kamalan idean tsekkailla Google earthista viimekesän hengailupaikat Briteistä ja ei herranjestas, itkua pukkasi. En mä kuitenkaan itke. Mä en itke. Ikinä.
Tuosta tulikin mieleen kauan sitten käyty keskustelu sosiaaliviranomaisen kanssa. ( En nyt selitä miksi jouduin sellaiseen, mutta sanotaan nyt että olen aina elänyt niin että säännöt on tehty rikottaviksi.) Mies keskusteli syvällisiä ja ei niin syvällisiä ja yritti täysillä saada mut itkemään. "Ihan turhaan sä yrität tollasta. Mä en itke." Vastasin sille miehelle ja vastaus olikin aika jäätävän yllättävä: "Sä olet henkisesti paljon vanhempi kun kukaan sun ikäinen joka täällä on käynyt."
Iän perään katsominen on perseestä.
Mutta anyways, aika taitavasti aloitin skinsistä ja päädyin sossukeskusteluihin. Taitavaa. Ja taustalla soi The Ian Carey Projectin Get Shaky, jota soitettiin Briteissä klubilla. Voiko ahdistavammaksi enään mennä?
Yritän tässä kovasti säästellä rahaa reilaamiseen, mutta ei onnistu. Pitäisi uusi kännykkä ostaa sen hävinneenkin paikalle, sillä pakkohan se on myöntää. Olen yksi niistä ihmisistä joka kävelee kapula kourassa mihin meneekin ja tekstaa minkä kerkeää.
Mistä pääsenkin kouluun. Ei suju ei. Skippasin sen Fysiikan preppauksen ihan suosiolla kun kaverikaan ei jaksanut lähteä hakemaan. Ruotsinluokassa eksyin jotenkuten twitteriin. Sinne jäi ne opiskelut.
Ja huomenna on ne juhlatkin koulussa. Tähän täytyy sanoa, että voi vittu.
Ahdistaa niin tajuttomasti.
