Olen elossa !

Okei, no selvästikin tuo on aika huonosti sanottu. En tunne nimittäin olevani. Onko mahdollista kuolla huomaamatta ja hiippailla ihmisten seassa haamuna? Ei, en mä usko haamuihin. Ehkä johonkin sielunvaellukseen korkeintaan.

Mutta anyways, ennen kun alan sekoilla, kummityttö on aivan ihana ( ja kummitytön äiti. ) Sen vaan sanon, että jos meidän perhe lähtee vielä tuollaisiin sukujuttuihin niin ei voi tulla valittamaan siitä että mulla menee hermot.

Hermoista kun puhutaan. Olisitte nähneet eilisen riidan. Oli muuten ihan lähellä etten kirjaimellisesti saanut turpaan. Kaikista säälittävintä on se, että perään pitää sanoa tiukasti, että "Mä en vittu lyö sua." Mitä siihen sanoisi? Teki mieli huutaa, että teepä niin jotta pääsisin täältä vittuun. Toisaalta en halua, koska jollain lailla rakastan näitä ihmisiä, mutta toisaalta mun koko mieli huutaa mulle, että lähde nyt kävelemään.

Sanoisin, että henkinen väkivalta satuttaa miljoona kertaa enemmän kuin lyönnit. En nyt ala surkuttelemaan, ei mulla tässä mitään, oon vaan virallisesti pois paikoiltani, radaltani, hajalla. Mietin koko ajan mitä mun pitäisi sanoa niille, joista puhun näistä asioista ja mulle tulee vaan mieleen Effyn eräs kommenti. Se meni jotenkin näin ( älkää valittako, en muista kuitenkaan kaikkea ulkoa.) " Mum decided to have sex with dad's boss and dad's just behaving like a dildo. So i'm being a total bitch to both of them. "

Anteeksi nyt vaan, ja sanon tämän vaan sillä että tätä blogia ei lue kai kukaan, mutta mä olen sellainen ihminen, joka ei välitä. Tottakai mulla on tunteet, itseasiassa mä olen ihan järkyttävän herkkä, mutta mä olen oppinut peittämään sen. Mä olen sellainen, että kiellän itseltäni itkemisen, valittamisen, suremisen. Mulle on kyllä sanottu monta kertaa ystävällisesti ja vähemmän ystävällisesti että hei, tämä ei ole ihan tervettä, mutta mitäpä sille voi, kun on jo kauan elänyt tällä tavalla. Mä olen vahva ihminen, joka sortuu hyvin usein. Betonimuurejakin hakataan alas, miksei siis muakin saataisi maahan. Mutta mä en anna sen näkyä, mä en jää maahan makaamaan ja odottamaan että joku kerää kappaleet. Ei todellisuudenpakoilu turhaan kuulu mun elämään.

Ja sitten siirrytäänkin musiikkiin .

En voi lopettaa Kooksien kuuntelua. Aiai. Mutta nyt mulle tuli lähtö.

ps antakaa joku mulle tupakkaa. en kestä.

 

-clumsie