Mainitsinko jo, että lähden takaisin kotiin helmikuussa? Londons calling. Odottelen ihan käpynä, seuraksi lähtee one of mah homieez sekä veljeni ja tämän tyttöystävä. Ai että olenko innoissani ah. Top shop kutsuu. Aiai.
Joulu meni oikein mukavasti, hyviä lahjoja, sukulaisia ja alkoholia. Siitä on ilmeisesti tulossa jokavuotinen perinne, että rakas tätini nolaa itsensä.
Lahjoista sen verran, että pesin tässä drop deadin hupparissa varmaan vuoteen 2999 asti. ♥
Tässä lomalla kyllä tullut löydettyä ihan mahtavaa musiikkia taas vaihteeksi. ah. Hockey, White lies, klaxons, Canterbury.
puhuin L:n kanssa tänään ja haikailtiin taas kesäkuuta. Mulla on ihan törkeä ikävä.
Plus että olen ihan törkeän huolissani L:stä, tosin se on päässyt jo osastolta mutta tiedän kyllä että kaikki ei ole okei.
Ainiin. Mukavaa viettä loma yksin kotona ilma tupakkaa. Mahtavaa.
En pääse mihinkään uutenavuotena koska en saa poistua kaupungista ( enkä maasta, he he ) jipii.
Fabiolla on vieraita ja menossa vieraisiin, T viettää villiä lomakautta maltalla ja en nyt voi sanoa että sen erään teinineidinkään seura järin innosta. Plus että tämä so called bff ensinnäkin unohti että sen piti maksaa mulle velkansa ja nyt häipyi jonnekin helsinkiin. kiitoksia.
Tosin kuolemaa tekevä isä luultavasti voittaa ihan kuusnolla piristävän seurani.
Ja ehkä on ihan hyvä olla erossa V:stä loman ajan. Saan karistettua ne nanosentin kokoiset väärät tunteet päästäni.
En suostu myöntämään sitä, että eri sukupuolta olevat ei voi olla kavereita. Parhaita kavereita. Kehitän taas jotain ultrasäälittävää teinidraamaa. Go me.
"I don't want to love you in no kind of way"
-clumsie.
]]>Aloin vaan miettimään, että taidan itsekin lukeutua niihin ihmisiin.
Nykyään mulla on ihan epäaito tunne päällä, koko ajan.
Musta tuntuu, että mun pitäisi koko ajan teeskennellä olevani jotain muuta kun mitä olen mun kavereideni kanssa. Hassua sinäänsä, koska oon niin monta kertaa sanonut että siinä vaiheessa kun jonkun ystävän kanssa pitää teeskennellä, pitäisi pystyä kävelemään pois siitä ystävyydestä.
Harmi vaan, että mun suurin pelko on yksin jääminen ja se on tasantarkkaan mikä mua odottaa, jos yritän kävellä tästä pois.
Mulla on kolme hyvää ystävää kenen kanssa hengaan koulussa yms muuallakin. Nykyään musta tuntuu siltä, että jos teen yhden virheen ne kääntää mulle selkänsä. Koska tiedän vaan että niin voi tapahtua.
Olin kuulemma vittumainen . Sain viettää sen päivän yksin . Puheluihin ei vastattu, mulle ei puhuttu.
Okei, herää kysymys miksi kutsun näitä ihmisiä ystävikseni. Koska ne on . Osan ajasta.
Plus että pari vuotta sitten mä olin ihan yksin, ihan totaallisen yksin siis. Masennus, ahdistus, paniikkikohtaukset, syömishäiriö, viiltely.
ei kiitos.
Onneksi mulla on yksi parhaimmista kavereistani, V.
Se on ihan kun joku aurinko, vietän sen kanssa kolme minuuttia ja mulla on jo niin paljon parempi olo.
Asiasta toiseen, se laihdutushomma on ollut ihan täysi failure.
Näillä mennään,
Clumsie xx
]]>Alan taas olla mielisairauden sarastavalla portaalla . Vitut.
Olenko koskaan maininnut minkälaisia ihmisiä mä ihannoin?
Kurt Cobain. Ian Curtis.
Katsoin taas Controlin. Yksi lemppareistani ja lähinnä juuri tuon herra Curtisin takia.
Mutta enough bullshit & anyways.
Mulla alkaa huomenna ankara laihduttaminen. Tätä on suunniteltu jo kauan ja haluan ihan oikeasti onnistua. Oon tuijotellut thinspoja jo pari päivää putkeen ja mulla on mun tavoitteet mitä haluan saavuttaa parin kuukauden sisässä.
AINIIN. En olekaan kirjoittanut sitä tänne--
mä lähden kotiin .
helmi/marraskussa lontooseen. okei, okei. Se ei ole se mun no 1 kaupunki maailmassa, se on se kakkonen, eikä se ole kuin pidennetty viikonloppu ja vasta suunnittelu niin aluillaan mutta olen ihan tajuttoman innoissani.
Anyways, se on mun deadline. Kaksi/kolme kuukautta aikaa saada seitsemän kiloa pois. Tiedän että pystyisin ehkä enempäänkin, koska orastava syömishäiriö ja masennus on ennenkin värittäneet mun elämääni.
I don't care if it hurts,
I wanna have control
I want a perfect body
I want a perfect soul
I want you to notice
when I'm not around
You're so fuckin' special
I wish I was special
But I'm a creep
I'm a weirdo
What the hell am I doin' here?
I don't belong here
we may aswell go
with a style.
]]>Mitä mun pitäisi sanoa kun mun oma perhe kääntyy mua vastaan?
Kaikki sanoo koko ajan, että mä olen muuttunut, ihan erillainen nykyään, että mihin mä olen hävinnyt.
Mä olen ollut tässä koko ajan, te ette vaan nää mua.
]]>Forever The Sickest Kids-Coffee Break.
Tapasin kerran pojan, jolle en uskaltanut sanoa ensin yhtään mitään. Seuraavana päivänä kuitenkin uskalsin ja sanoin jotain tyhmää. Siitä se lähti ja me puhuttiin koko päivä. Ja seuraava päivä. Ja sitä seuraava. Muistan varmaan aina miten se puhui mulle. Se sai mut hymyilemään.
No, en jaksa selittää kaikkia pikkuseikkoja, mutta olin heti ihan koukussa. Olin ihan sulaa vahaa joka ikisestä aisiasta mitä se sanoi. Ja sehän se siinä olikin.
Se sai mut tuntemaan. Kertomaan sen, minkä tunsin. Mä en pelännyt hetkeäkään, en edes ajatellut että tässä se kaikki päätyy siihen, että mä jään taas vaihteeksi yksin.
Siinä kului jonkun aikaa. Sitten sain tietää, että tällä mun unelmien jätkällä joka kohteli mua ihan törkeen hyvin olikin koko ajan ollut tyttöystävä. Me kun ei oltu edes missään vaiheessa yhdessä. Välimatka. Se oli se syy. Me molemmat itkettiin. Olin idiootti, mutta se sanoi että rakastaa mua. Mä uskoin ja sanoin niin takaisin.
Koska mä oikeasti rakastin.
Tämä mun unelmieni jätkä sitten jätti tämän tyttöystävänsä. Mutta mä yritin koko ajan vaan peitellä sitä, miten ison aukon se oli muhun jättänyt. En mä vaan voinut yhtäkkiä luottaa, kun ensin revitään palasiksi.
Kirjoitin sinä päivänä päiväkirjaani näin: Miten joku voi repiä kappaleiksi ja ommella kasaan samana päivänä? Se rakastaa mua. Ja mä rakastan sitä.
Kesti jonkin aikaa, ja sitten vanhat merkit tuli takaisin. Epäilin, että se ihminen, joka sanoi mulle rakastavansa mua, oli taas seurusteleva ihminen. Jonkun muun kuin mun kanssa.
Muistan sen kun me puhuttiin ennen kuin lähdin britteihin. Se sanoi : Mä rakastan sua ihan oikeasti, ja sä et saa sanoa tähän takaisin, että samoin. Mun pitää kuulla se. Jooko.
Briteissä mä tuhlasin hyviä tilaisuuksia ajatellessani tätä poikaa, joka puhui mulle niin ihanasti. Kun tulin takaisin ne suloiset sanat olikin vaan tyliä, onttoja sanoja siellä täällä.
Se päättyi sanaan oke.
Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun se särki mut uudestaan, sain tietää, että se oli seurustellut sen koko ajan sen saman ihmisen kanssa jonka se kuulemma mun taki jätti.
En mä tiedä vieläkään mikä on totta ja mikä ei.
Mutta nyt ainakin tiedätte, minkä takia kukaan ei enään särje mua.
Koska kukaan ei enään pysty.
]]>
" and she gave away the secrets of her past and said : i've lost the control again."
En jaksaisi angstata koko ajan, mutta periaatteessa. Kukaan ei lue tätä mun pientä blogiani. Ja tämä koko blogi on täällä vaan sen takia, että mulle itselleni tulisi parempi mieli edes jostain ( ihmisille maksetaan palkkaa siitä että ne antaa neuvoja, jotka ei tee muuta kun ahdista entistä enemmän.)
Musta tuntuu.. Että mä en onnistu tässä. En tiedä olenko jo maininnut jossain vaiheessa, mutta mä en tunne mitään. Kukaan ei satuta mua.
Niin mä itseni ilmaisen. Totuus on, että muhun on sattunut jo aika kauan ja ihan liikaa ja musta alkaa tuntua.. musertavalta. Tällästä tekstiä syntyy joka ikinen perjantai-ilta kun mut pakotetaan jäämään istumaan tänne paikkaan, mitä pitäisi kutsua kodiksi.
Mulla on koti-ikävä, siis puhun nyt taas briteistä. Mutta haluan vaan niin hemmetin kovasti takaisin. En tee mitään muuta enään kun istun ja kirjoitan, kuuntelen musiikkia ja ajattelen ihan liikaa.
Sehän tässä onkin se ongelma ; mä ajattelen liikaa. Oon tiennyt sen pienestä pitäen mutta silloin mun vanhemmat sanoi vaan että "se on hyvä asia, siitä on hyötyä." Siitä on hyötyä, että mä kidutan itseni puhki näillä ajatuksilla? Anteeksi vaan, mutta pakko sanoa.
Tästä ei ole mitään vitun hyötyä.
Mua väsyttää, tylsistyttää, kyllästyttää, vituttaa, surettaa, ahdistaa. Voin melkein vannoa, että pääsen nauttimaan tänään taas niistä ihanista paniikkikohtauksista.
Mitä ideaa on elämisessä, jos sua kielletään elämästä niinkuin haluaisit? Sanotaan että joo, olepa onnellinen ja sitten kielletään ne asiat, mitkä tekee onnelliseksi.
Toisaalta tästä ehkä jopa seuraa jotain hyvääkin. Saan ehkä jopa kirjoitettua näistä mun miljoonista A4-lappusista jotka on täynnä vinoa, rumaa kirjoitusta jonkun jatkuvan tarinan. Sain mä lisää töitäkin.
Kaiken lisäksi ( ihan kun mun pää ei räjähtäisi jo muutenkin.) mä haluan taas rakastua tuntea jotain.
Mut eiköhän sekin ole multa kielletty.
-Clumsie.
]]>No ainakin yksi hyvä juttu tässä on tulossa : Bring me the horizon @ nosturi 14.10. ELI KUUDEN PÄIVÄN PÄÄSTÄ.
mutta on tässä sellastakin, että Iskällä on masennus. Äitin kanssa on välit niin huonona etten viitsi edes kertoa.
JA. Nyt vielä tämäkin. Ihminen, joka ei halunnut olla missään tekemisissä mun kanssa että voisi olla tyttöystävänsä kanssa, se joka sanoi mulle rakastavansa, se jolle en ollut edes i-kirjaimen arvoinen sanoi mulle että sillä on ikävä.
mitä vittua?
Jaoin tämän asian kavereideni kanssa. Kaikilta tuli sama kysymys. Onko mulla ikävä? En tiedä. On. Ehkä. En ole varma. EI. Siitä mä olen nimittäin varma että sen ihmisen kanssa mä en halua mitään muuta kun satunnaista jutustelua mesessä sun muualla. Enkä muuten enään ikinä ala kaukosuhteisiin.
Feilasin sitten taas kouluasiatkin. Koeviikko on tähän asti ollut pelkkää alamäkeä ja nyt en sitten saanut työharjoittelupaikkaa. Ihanaa.
Ja koko ajan mulla on sellainen olo, että ne lähimmät ihmiset tässä ympärillä kääntää vaan selkänsä kun yritän päästä huolistani edes yhdeksi sekunniksi. Eilen aloin jo miettiä pitäisikö palata takaisin vanhoihin tapoihin. Voin vaan sanoa, että ne tavat ei olleet hyviä tai terveitä yhtään millään lailla.
En tiedä. Kyllä mä tästä jotenkin nousen ylös.
"In a city of fools I was careful and cool
But they tore me apart like a hurricane.
A handful of moments
I wish I could change but I was carried away."
- päätin hieman olla juhlatuulella idiootti ja keksin mahtavaa tekemistä sunnuntai-iltapäivälle. Ja nyt olen nukkunut tuossa pari tuntia ja ihan kamala olo. Watch out, alcoholism, i'm coming.
- ei ole muuta tekemistä kun lukea kokeisiin ( jota en ole tehnyt, hupsis)
- ei ole muuta tekemistä kun katsella jotain harper's islandin jaksoja. True bloodin toka kausi on jo katsottu loppuun ja kaikkien muiden ohjelmien jaksot on jo katsottu, tosin Greyn anatomiaa en suostu katsomaan etukäteen.
-J otti yhteyttä. Ei vittu. Eihän tässä olla edes yritetty epätoivoisesti päästä eroon muistoista ja niistä hemmetin haavoista, jotka mulle jäi sen seurauksena. Enhän mä ole kuin ruikuttanut säälittävänä kavereilleni vaikka mun pitäisi olla se vahva ihminen meistä. Ja siitä on jo jumalauta pari kuukautta. Mitä pitäisi sanoa ihmiselle joka petti, särki, satutti ja jätti kun se laittaa sinulle jossain mesessä " mitä kuuluu?" Siitä seuraa typerää jutustelua siitä miten on oltu taas viihteillä ja pitäisi rajoittaa.
- Koska ei ole mitään tekemistä, alkaa se pakonomainen yhteydenotto sukulaisiin/ perheeseen. Ei, en ole suuttunut mistään, joo tulen käymään kahvilla joku päivä. Kun ei jaksa kiinnostaa.
- Ketään kaveriakaan ei näkyile missään. Vietin molemmat yöt viikonlopusta kavereilla.
-Mulla on oikeasti ihan kamala darra.
- Kaverini J & J on olleet nyt kuukauden yhdessä ja alan taas miettimään että hei, miksei mulla ole ketään.
Alan googlettamaan hysteerisena Ed Westwickiä ja George Craigia ja ehkäpä The kooksejakin.
Öitä,
-Clumsie
" you watch me bleed."
]]>